Rakkaalle

Olen kaiken alku ja loppu. Suurin ja kaikkein pienin. Kaikki ja en kuitenkaan mitään. Olen täällä todisteena ikuisesta rakkaudesta ja sen voitosta, eikä minulla ole sen kummempaa tehtävää.

Olen tässä, koska halusin vain sanoa sinulle, että olet minulle rakas ja teen vuoksesi mitä vain. Mikään ei ole mahdotonta rakkaudelle, koska rakkaudella on kaikki aika ja kaikki valta.

En ole tullut muuttamaan mitään, pyytämään mitään tai vaatimaan mitään. Haluan vain sanoa sinulle, että hyvältä näyttää ja että olet minulle rakas. Aina ja edelleen. En ole koskaan unohtanut sinua, vaikka sinusta on saattanut siltä tuntuakin. Ja vaikka olet minut unohtanut. Näin sen nyt on vaan ollut pakko tapahtua.

Kaikkia merkkejä on jätetty tänne rakkauden vuoksi. Merkkejä meille kaikille: sinulle niin kuin minullekin. Niiden merkkien tarkoitus on muistuttaa meille jostain vanhasta ja viitoittaa tietä johonkin uuteen. Olen niin iloinen, että olen tajunnut itseni ja olemassaoloni. En tiedä onko se hyvästä vai pahasta. Mutta kaikki on rakkaudesta ja puhdasta rakkautta.

Tässä ajassa meidät on velvoitettu kaikilla mahdollisilla tavoilla ihan vain siksi, että perimmäinen ajatus unohtuisi. Vai onko syynä se, että niin on ollut tarkoituskin – erehdyttää. Mutta rakkautta ei voi voittaa eikä erehdyttää ja siksi mikään aika ei velvoita sitä. Ei ole kiire mihinkään. Nyt eikä myöhemmin.

Läheisyytesi lämpö ja tunne on herättänyt minussa jotain hyvin vanhaa. Ja minua hymyilyttää, koska haluaisin vain jatkaa siitä, mihin viimeksi jäimme, mutta sinä et muistane siitä mitään. Siksi ihmisille on annettu nuo tunteet. Siksi, että ne herättäisivät muistamaan jotain hyvin vanhaa ja ikuista: muistoja rakkaudesta ja sen voimasta. Siitä, miten jos ja kun muistamme, voimme muuttaa kaiken toivomallamme tavalla.

Millaisen maailman haluaisit? Mitä toivoisit? Anna minulle, rakas, ajattelemisen aihetta. Lupaan sinulle, että vielä palaan – ihan niin kuin olen sinulle joskus luvannut, vaikka et sitä muistakaan nyt. Tulen taas sitten, kun on se aika. Kun väsyt ja olet turhautunut, silloin minä tulen ja kuiskaan korvaasi, että olet minulle rakas. Niin kauan ja niin usein, että vielä tulee se päivä, jolloin se kaikki tuntuu niin hyvältä, että naurat vatsasi kyllyydestä ja vihdoinkin uskot, että kaikki tämä on totta. Että on rakkautta yli rajojen, yli aikojen, tyhjyys täynnä rakkautta.

Tässä ja nyt en voi, kansalaisena, tavallisena ihmisenä ja pienenä naisena, tehdä enempää, kuin olla läsnä. Muuta en voi, kuin antaa sinulle aikani, kertoa ajatukseni ja jakaa tunteeni. Mutta enempää minun ei tarvitsekaan. Se on, kultaseni, rakkautta.

Se on kaikki, mitä minulla on sinulle annettavaa. Jos vain muistaisit tuon tunteen.

Sillä voimalla muutetaan maailmaa, niin se on.