Minä itse rajoitan itseäni.
Oma mieleni tuottaa raja-aitoja.
En enää rajoita itseäni muiden hyväksynnän vuoksi.
Elän itselleni.
Säästän itseäni ja olen armollinen itselleni.
Mietin, mitkä voimat ja tarpeet minua motivoivat etenemään ja toimimaan.
Jos hyväksyn itseni sellaisena kuin olen, ei muillakaan ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä minut sellaisena kuin olen.
En tarvitse sellaista seuraa, joka odottaa minun olevan muuta kuin olen ja ylittävän oman itseni rajat.
He antavat vähemmän ja odottavat muiden tekevän heidän itsensä eteen enemmän kuin mihin ovat itse valmiita.
Ei ole minun tehtäväni täyttää muiden toiveita ja odotuksia oman itseni hinnalla.
Opettelen nauramaan itselleni, sillä siitä saan parhaimmat ja makeimmat naurut. Nauru vapauttaa.
Opettelen tunnistamaan omat odotukseni. Jokainen pettymys on vain omien toiveiden ja odotusten särkymistä.
Opettelen erottamaan itseeni ja muihin kohdistuvat odotukset toisistaan.
Ja kun olen oppinut tämän, luovun muihin kohdistamistani odotuksista kokonaan. Voin vaatia ja odottaa vai itseltäni – jos petyn, petyn itseeni ja omiin odotuksiini.
Opettelen luopumaan omista odotuksistanikin ja teen vain kaiken välttämättömän.
Elämä on valintoja.
Opettelen valitsemaan mielenrauhani hyväksi.
Aika vähän onnelliseen elämään loppujen lopuksi vaaditaan…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti