Rakkaalle

Raamatussakin jo sanotaan, että rakkaus ei koskaan häviä. Niin pysyvät nyt usko, toivo ja rakkaus, nämä kolme, mutta suurin niistä on rakkaus. Ja sinun on niin vaikea hyväksyä sitä todeksi. Miksi?

Olen tässä ja se on rakkautta. Olen tässä vuokseksi, takiasi ja sinua varten.

Ymmärrän, että olet suunnitellut koko elämäsi valmiiksi. En kuitenkaan ole rikkomassa mitään, vuokseni ei tarvitse muuttaa mitään. Näin on ihan hyvä. Haluan vain sanoa sinulle, että olet minulle rakas ja siksi olen tässä.

Olen taistellut taistoni takiasi ja puolestasi, ihan vain sinua varten, koska rakastan sinua niin kuin olen aina rakastanut. Olen tehnyt kaiken vain päästäkseni kertomaan sinulle, että olet minulle rakas. En tekisi mitään toisin. En mitään.

Kaikki ihmiset täällä hakevat samaa: rakkaimpiaan. Onko siinä jotain väärää? Siksihän me olemme täällä. Siksi minäkin olen tässä ja nyt. Nyt on se aika. Sielut etsivät toisiaan, henget heimolaisiaan. Tunteet on meille annettu, että muistaisimme jotain vanhaa ja tunnistaisimme uutta. Tuntisimme rakkauden ja muistaisimme sen. Olisimme onnellisia ja iloisia.

Rakas, uudet tuulet puhaltavat. Tuulessa soi nimesi, etkö kuule? Olisin tullut aikaisemmin, mutten pystynyt. Kysymys on periaatteesta – niin kuin nyt kaikessa. mutta älä huoli, mikään ei jää tähän, koska tuulet puhaltavat yhä lempeämmin ja leppoisemmin. Ne tuulet ovat rakkauden tuulia, jotka pyyhkivät kyyneleet ja puhaltavat pois murheet, vaikerruksen ja surun. Pois ovat pyyhityt päivät, joita on riittänyt kaikille: surua, haikeutta, kateutta ja kipua.

Lupaan sinulle, että koskaan enää tämän jälkeen kenenkään ei tarvitse tuntea surua ja kaihoa, kokea eron kyyneleitä, suurta dramatiikkaa. Vain tämän elämän kerran.