maanantai 9. maaliskuuta 2009

X

Ja hullun vimmalla halusit tuhota minut – taas kerran. Erehdyit. Viimeisen kerran.

Eikö mielessäsi käynyt, että loukkauksellakin on rajat.

Se, että rajat olivatkin niin lähellä, yllätti minutkin.
Sepittänyt klo
Tunnisteet:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)