Nyt on kaikki salaisuudet sanottu.
Istun keittiössä ja mietin, että mitähän sitä sitten keksisi aikansa kuluksi.
Kirjaa en rupea kirjoittamaan, koska siitä ei ole kellekään mitään hyötyä.
Harmittaa, kun ei tule uni, vaikka kuinka yrittää saada tajun kankaalle.
Tämän kaiken vielä ymmärtäisi, jos minulla olisi jotain erityisen tärkeää mietittävää tai tehtävää, mutta kun ei ole mitään muuta sanottavaa, kuin yleistyksiä ja päivänselvyyksiä.
Noh, onpahan tässä nyt kiteytettynä kaikki konkreettinen, vaikka narisetkin kirjeen pituudesta ja sisällöstä et sano sanaakaan.
Jos sanot minulle, että hullu, päästään vialla, myönnän sen auliisti.
Mutta perkeleenkö minä tälle mahdan...
En pysty enempään enkä vähempään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti