Rakkaalle

Minä kylven rakkaudessa.
Ja se siinä onkin niin ihanaa!
Rakkaus ei, oikeasti, nöyryytä eikä riuduta.
Rakkaus lämmittää sydämen, saa mielen pysymään virkeänä ja hymyn kareet huulille.
Se on syvää rauhaa.
Voi Luoja, miten odotan vapauttani, sitä hetkeä, jolloin vapaudun tästä kaikesta...
Sitä voi olla vaikea ymmärtää, mutta kaipaan takaisin sinne mistä olen tullut ja missä olen majaillut, odottanut oikeata hetkeä.

Ja kyllä, rakastan tapaasi sitoutua toiseen ihmiseen.
Se kuvastaa sinua syvimmillään
Kunnian mies.
Juuri siksi olet minulle rakas. Olet aina ollut sellainen, jos nyt satut muistamaan.
Mutta vähän ottaa pattiin, ettet millään hyväksy minua tällaisena, vaan odotat että muuttuisin.
Ollaan taas alkuasetelmissa…
Kyllä minuakin voi rakastaa ja olen rakkauden arvoinen.
Voihan sitä olla vähän vaikea hyväksyä…
Mikä vaan käy.
En ole täällä vaatimassa tai todistamassa mitään oikeaa tai väärää, enkä tuomitse sinua tai toimiasi.
En nyt enkä milloinkaan.
Olet tehnyt kaiken voitavasi niin hyvin kuin vaan kukaan voi ja se kyllä riittää.
Tulet vielä näkemään, että hyvät tekosi ja kärsivällisyytesi palkitaan moninkertaisesti.
Ihan niin kuin on tarkoitettukin.
Tulet saamaan vielä suurempaa onnistumisen iloa ja rakkautta enemmän kuin pystyt milloinkaan tajuamaan.

Sanonpahan nyt vielä kerran, että olet minulle rakas.
Rakas.
Hyväksyit tai et, niin se vain on.