maanantai 31. elokuuta 2009

Poismenneelle Isälleni

Se elokuun 19. päivä
oli täynnä iloa ja surua:
isä ja äiti iloitsivat poikansa
jälleennäkemisestä
ja me, tänne jäljelle jääneet,
surimme
meille niin rakkaan ystävän,
isän ja vaarin poismenoa.

Sinä iltana
taivas otti osaa suruumme
puhjeten kanssamme kyyneliin.
Ne kyyneleet olivat niin ilon,
kuin surunkin kyyneleitä.

Rakkaus on voimista väkevin.
Rakkaus ei koskaan häviä.

Sateenkaaren päässä nähdään, isä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti